Google
Yläasteen jälkeen en edes oikeastaan harkinnut lukion ja ammattikoulun välillä, menin suoraan lukioon sitä sen kummemmin miettimättä. Tähän vaikutti varmasti paljon se, että molemmat vanhempanikin olivat lukion käyneet – ja varmaan vähän olettivat että minäkin teen niin, eikä ammattikoulujen esittelyissä ollut mitään mua kiinnostavaa alaa. Lukion valitsemalla taktikoin niin, että ainakin sen jälkeen voisin hakea helpommin opiskelemaan minne vain. Ajattelin saavani lukiosta myös lisäaikaa siihen, että päätän mikä minusta sitten isona tulee. No, siellä lukiossahan sitten paasattiin että kuinka iso merkitys ainevalinnoilla on jatko-opintojen kannalta. Minun piti alun perin opiskella psykologiaa enemmänkin, mutta suunnitelmat muuttuivat. Siitä psykasta nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi varmasti ollut paljon hyötyä nykyisessä koulutuksessani, vaikka olen kyllä pärjännyt hyvin ilmankin!
Google
Lukion aikana kuviksen opettaja tapasi "ennustaa" kaikille heidän tulevia ammattejaan. :D Minulle hän ennusti jotakin ihmisläheistä, ehkä psykologin ammattia. Ei mitään uutta infoa siis, koska sen verran kuitenkin tiesin, että en halua toimistotyötä tai muutakaan sellaista missä ei olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ajatus lastentarhanopettajaksi opiskelemisesta tuli lopulta aika tyhjästä. Joskus abivuoden aikana aloin vain miettimään lastentarhanopettajan ammattia, enkä vieläkään muista että mistä sen sain päähäni! Olen kyllä itse ollut päiväkotimuksu, mutta esimerkiksi minulla ei ole lähipiirissäni oikein ketään lto-tuttua. Lastenhoitajaakin ajattelin, mutta jostain syystä en halunnut lähteä enää ammattikouluun, koska silloin lukio olisi ollut niin sanotusti turha etappi. Muutenkin tuntui, että nimenomaan lastentarhanopettajan pätevyys pedagogisine vastuineen ja eskariopen pätevyyksineen houkutteli enemmän. Asiaa muhiteltuani totesin, että kyllä tämä on nyt se, mitä oikeasti haluan tehdä! No, tuumasta toimeen ja toisella yrittämällä pääsin yliopistoon sisään.
Google
Nyt kun viimeinen opiskeluvuosi on käynnissä, en malttaisi enää millään odottaa että pääsen oikeasti töihin! Pidän lastentarhanopettajan ammatista erityisesti siksi, että se yhdistää lasten hoidon, kasvatuksen ja opetuksen. Saan olla osa erilaisten lasten elämää ja nähdä, kuinka he kehittyvät. Toiminta on suunniteltua, mutta silti jokainen päivä on erilainen. Päiväkodeissa ei todellakaan "vain" leikitä, vaikka leikki on tietenkin erittäin tärkeä osa lasten kehitystä. :) Saan jakaa lasten kanssa arjen suuret ja pienet ilot, pyyhkiä kyyneleet ja puuhailla vaikka mitä kivaa! Tottakai tulevassa työssäni ovat myös ne omat varjopuolensa, mutta niinhän jokaisessa on. Kuulostaa ehkä aika naiivilta, vielä opiskelevan touhotukselta. Tämä ala on kuitenkin se, mitä oikeasti haluan tehdä. Mieleni saattaa toki muuttua vielä joskus, mutta siihen asti olen tyytyväisenä päiväkotimaailmassa!
Tämän postauksen kaikki kuvat ovat Googlesta.
Kuvat haettu "saa käyttää uudelleen" asetuksella.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti