Neulomuksia

Erittäin väsynyt opiskelija täällä! Harjoittelu tosiaan alkoi maanantaina ja olen aivan rättipuhkipoikki. Paljon uusia ihmisiä ja opeteltavia nimiä, tutustumista ja ihmettelyä, tuokioiden ja koko jakson suunnittelua plus noin tuhat muuta koulujuttua odottaa tekijäänsä... Avaan ihan pian tenttikirjan, mutta ensin kerron vähän mun mummoiluharrastuksesta!

Olen muutaman vuoden tehnyt vähäsen käsitöitä. Jokunen vuosi sitten keksin, että haluan opetella neulomaan villasukat. En edes tiedä että mistä sen keksin, mutta idean saatuani pistin neuloen! Etsin netistä ohjeita ja yrityksen ja erehdyksen kautta ensimmäiset villasukkani valmistuivat. Ne taisivat muistaakseni mennä joululahjaksi parhaalle ystävälleni. Sen jälkeen tein muutamia villasukkia, kunnes laajensin repertuaariani lapasiin ja kuteista virkkaamiseen. Yleensä neulon lähinnä silloin, kun on tylsää. Vielä en ole niin kehittynyt että voisin neuloa samalla kun katson telkkaria, ehkä se voisi olla seuraava etappi. :D

Yhdet ensimmäisistä villasukistani, hieman jo nukkaiset

Neulomukseni ja muut käsityöni eivät ole ehkä maailman kauneimpia, mutta niiden tekeminen on hauskaa. Lisäksi käsityöt ovat mielestäni kivoja lahjoja! Netistä löytää vaikka minkälaista inspistä ja ideaa, ja eritoten niitä ohjeita. Virkkaustaitoni olivat ennen aivan hukassa, enkä muistanut yhtään että miten se homma toimikaan. Netistä löysin paljon ohjeita, ja yhdessä illassa olinkin jo virkannut matonkuteista korin..

Matonkuteista virkattu kori kaukosäätimille ja muulle sohvapöytäkrääsälle

Nyt mulla on työn alla vauvanpeitto. Ehdottomasti isoin ja suuritöisin tekeleeni tähän mennessä. Ohje tähänkin on netistä löydetty. Keskenhän tuo vielä on, ja pahasti, mutta mulla on tässä joulun tienoille asti aikaa saattaa tämäkin loppuun.. :)

Pikakelaus

Huh mikä viikko! Päivät on vilissyt silmissä, on ollut proseminaaritapaamista, "lavatansseja" ja vieraita! Meillä olivat siis miehen veli, hänen vaimonsa ja heidän ihana koiransa. Tulivat perjantaina ja lähtivät nyt sunnuntaina. Söimme hyvin, pelailimme, kävimme vesisateessa kierroksella vanhassa Raumassa ja lenkkeilimme koiran kanssa. On aina niin kivaa kun joku jaksaa tänne meille ajella ja kerrankin ehtii ihan vain olla keskenään.

Ruokapuoleen panostin aika vähän itse, koska söimme pikaruokaa ja teimme toisena iltana itse pizzaa. Se on ollut meillä vähän niinkuin traditiona, kun ovat muutaman kerran meillä käyneet. Sen verran kuitenkin tein itse, että leivoin meille porkkanakakun. Neljään pekkaan saimme tuhottua sen kokonaan viikonlopun aikana. Oli aikas hyvää vaikka itse sanonkin!

Sen enempää mulla ei oikeestaan ole asiaa, saati kuvia. Miehen veljen vaimo näytti mulle hieman noita mun kameran säätöjä, joten josko nyt pääsisin vähän jotain kuvailemaankin! Huomenna mulla alkaa harjoittelu, että saa nyt nähdä koska sitten kunnolla ehtisi. On ollut tässä vähän haipakkaa!

Ps. Pääsin läpi siitä kurssista, josta stressasin! Ensin en saanut siitä tuloksia ollenkaan, koska tenttivastaukseni olivat hukkuneet, mutta ne löytyivät ja sain koko kurssista vitosen! Oon niin ihmeissäni ja aika ylpeäkin, koko tutkinnon vaikeimmasta kurssista sain parhaan arvosanan jonka voi saada!

Kuura

Eilinen ja tämä päivä menivät ihan hujauksessa ohi, vaikkei tapahtunut oikein mitään arjesta poikkeavaa. Eilen aamulla kun hieman ennen kymmentä tepastelin tuon parin sadan metrin matkan yliopistolle, oli pakko pysähtyä hetkeksi. Maassa oli vielä kymmeneltäkin aamulla niin ihana kuura, ja varsinkin pensaiden lehdet näyttivät ihanilta. Viileä ilma nipisteli nenää ja poskia, ja ilma tuoksui ihan erilaiselta syksyn jäljiltä, enteili talvea. Kuura on mun mielestä yksi kauneimmista suomen kielen sanoista, samoin kuin halla.

Vaikka viileys on ihanaa kesän jälkeen, pitäisi opetella nyt myös taas pukeutumaan sen mukaan! Mulla on joka syksy sama ongelma, kuvittelen, että jos pukeudun syksyllä liian lämpimästi, niin en pärjää millään talvella. Vaikka tietenkin pärjään! Ihan jo tulevan ammatinkin takia pitää opetella oikeasti pukeutumaan. Mikään ei ole inhottavampaa kuin palella ulkoillessa, joten on ehkä aika takoa se tähän kalloon, että sama juttu pätee myös työn ulkopuolella. Kesällä vaatteita on tietyn pisteen jälkeen vähän hankala vähentää, mutta palellessa vaatetta voi aina pistää lisää.

Eilen mulla oli yliopistolla vain harjoittelunohjaus, ja sen jälkeen en tehnyt oikeastaan mitään. Lopulta houkuttelin ystävän kahville mun kanssa, kun kotona kökkimiseen meni hermot. Tai no, eipä tuo ihanuus nyt juuri houkutteluja kaivannut! Menimme Cafe Saliin, tosi kiva paikka. Päätettiin myös että syödään siellä joskus salaatit, ne kun ovat kuulemma hyviä. Meidän entinen vakkarisalaattipaikka on lopettanut, joten olisi jo aikakin löytää uusi salaattipaikka!

Tänään mä olen ollut jotenkin ihan ihmeellisen väsynyt koko päivän. Jahkailin yliopistopäivän ja kauppareissun jälkeen vaikka kuinka pitkään että menenkö salille vai en. En osannut päättää tai arvioida, että piristynkö vai väsynkö siellä vain entisestään. Yritin olla menemättä sillä (kylläkin ihan aiheellisella) verukkeella, että muuten en kuitenkaan tee mitään koulujuttuja koko päivänä. Päätin kuitenkin mennä salille (koska se oli kuitenkin kivempi vaihtoehto kuin kouluhommat!), mutta piristyin vain ihan hiukan. Koko painojen nostelu muutenkin tuntui jotenkin niin tylsältä! Koska tämä ei lyhyen ajan sisään ollut ensimmäinen kerta, niin aloin miettiä pienen tauon pitämistä salilla käymisestä, ennen kuin alan suorastaan inhoamaan koko touhua!

Yleensä nautin kauheasti nimenomaan salitreenistä ja siitä, kun jaksaa tehdä aina vain isommilla painoilla. Nyt tosiaan on lyhyen ajan sisällä koko homma alkanut tuntua ihan tylsältä ja sinne salille on pitänyt vähän pakottaa itseään. Joskus toki itseään pitää vähän potkia sohvalta ylös liikkumaan, mutta se johtuu vain laiskuudesta, ainakin mun kohdalla. Nyt on kuitenkin ollut enemmän kyse tylsistymisestä, ja siitä että on semmoinen fiilis että koko painojen nostelu ei johda mihinkään. Päätin että voisin hetken aikaa keskittyä lenkkeilyyn, zumbaan ja muihin ryhmäliikuntatunteihin, josko se salikipinä sitten taas syttyisi. Tässä yhtenä päivänä haaveilin jopa crossfitistä, mikä ei todellakaan ole mulle niin sanotusti ominaista liikuntaa. Ehkä sitä joskus jopa kehtaisi mennä kokeilemaan, ähisemään ja puhisemaan sykkeet katossa yhtä punnerrusta! :D Ei vaan, voishan se olla kivaa! Mutta voi olla, että jo parin päivän salitauon jälkeen olen taas jo intoa puhkuen menossa salille!

Nyt siirryn sohvalle katsomaan Solsidania, ihan mahtava sarja muuten! Sitten menen varmaan jo nukkumaan, poikkeuksellisen aikaisin mulle, mutta olen niiiiin poikki! Saa nähdä kuinka ehdin loppuviikon aikana postailemaan, kouluhommien osalta pitäisi oikeasti jo alkaa heräilemään ja saamaan vaihteita silmään. Perjantaista sunnuntaihin meillä onkin sitten vieraita! Tosi kiva kun tänne meillekin joku joskus viitsii raahautua, me kun ollaan täällä vähän eristyksissä. Ajattelin leipoa elämäni ekaa kertaa porkkanakakkua, saas nähdä mitä siitä tulee. :)

Ruokaa!

Meillä syödään pääosin ihan tavallista kotiruokaa. Välillä toki ollaan laiskoja ja haetaan jotakin pikasafkaa, pääosin pyritään kuitenkin itsetehtyyn ruokaan. Me käydään kerran viikkoon tai kahteen kaupassa ja tehdään isot ostokset etukäteen tehdyn kauppalistan mukaan. Kuinka suunnitelmallista! Mutta näin me säästetään aikaa, rahaa ja pääkoppiamme. Mä ainakin inhoan kaupassa käymistä, kun kyseessä ovat omat ostokset! Kaverin kanssa kaupassa käydessä ei kyrsi yhtään niin paljon. :D Ehkä stressaan liikaa siitä että ostanko nyt oikean määrän, säilyvätkö ruuat kunnes ne syödään, ja toki myös siitä kuitin loppusummasta. En kuitenkaan ole valmis tinkimään ruuasta, sitä täytyy olla ja sen pitää olla hyvää!

Yleensä teen ruokaa sellaisen neljän hengen annoksen, eli me syödään yhtä ruokaa about kaksi kertaa. Ja nimenomaan minä teen meillä ruuat, koska tykkään siitä, kun mies taas ei kokkailusta välitä. Vastapainoksi pistän miehen usein tiskaamaan. Teen yleensä ihan perusruokia, koska en jaksa kuitenkaan ihan hirveästi käyttää ruuanlaittoon aikaa varsinkaan arkisin. Leipomuksia harrastan silloin kun innostun, en kovinkaan usein.

Eilen tein jauhelihakastiketta ja kylkeen pottuja

Eilisen iltapala, luonnonjogurttia ja kiiviä

Huomasin, että oon tänään harrastanut food preppausta melkein tiedostamattani. Food preppaushan on ruokien valmistelua päiviksi etukäteen, fitnessmaailmassa sitä vissiin harrastetaan enemmänkin. Tällä tavoin helpotetaan kiireistä arkea, kun kotiin tullessa ei tarvitse kuin nakata valmis annos lautaselle, lämmittää ja syödä se. Yleensä ruoat käsittääkseni valmistellaan koko viikoksi, mutta minä oon tehnyt tänään ruokaa ehkä noin neljäksi päiväksi. Mies oli jo viikolla pyytänyt, että leipoisin sämpylöitä.  Tänäaamuna sitten päätin niitä leipoa. Samalla keksin, että teen jauhelihapiirakan, joka mun oli pitänyt tehdä jo aiemmin ilta- ja välipaloiksi. Siinä hosuessani tajusin vielä, että jääkaapissa olevilla kanasuikaleilla on tänään viimeinen käyttöpäivä, joten nekin pitää tänään paistaa huomiselle valmiiksi.

Tässä vaiheessa keittiössä ei vielä ollut mikään paha kaaos...

Siinä puuhaillessani unohdin sämpylätaikinan turpoamaan aikas pitkäksi aikaa, ja ylihän se alkoi tulla! Ilmaahan tuo taikina suurimmaksi osaksi oli, joten kun vähän sitä tökin niin taikina laskeutui hieman. Kolme tuntia keittiössä häärättyäni olin (mukamas) valmis... Juu, olen hidas! Mutta tuloksena kolme pellillistä sämpylöitä ja jauhelihapiirakka! Kaksi sämpyläpellillistä meni suoraan pakkaseen, yhden pellillisen jätin seuraavien päivien aikana syötäväksi.

 

Sen kolmen tunnin jälkeen tiskit jäivät niille sijoilleen miehen huoleksi. Söin eilistä ruokaa ja maistoin jauhelihapiirakkaa, nukuin päikkärit ja lähdin salille tekemään jalkatreenin. 

 Ansaitusti salille!

Salilta kotiin tultuani muistin, että ne kanat jäivät paistamatta, joten ne ovat vielä tänään edessä. Niiden paistamisessa nyt ei onneksi kauaa mene, kun en tee niistä vielä ruokaa. Mutta tänään on tehty ruokaa aika pitkälle arkipäivien tarpeiksi! Pitäisi varmaan ottaa tavaksi tehdä kerran tai pari kertaa viikossa ruokia oikein iso satsi. Salaatteja mä oon aika laiska tekemään, leikkaan suoraan lautaselle esimerkiksi paprikaa jos jaksan. Jos tekisin salaatteja aina ison määrän kerrallaan, niin varmasti tulisi syötyä niitä enemmän. Salaatit ja muut olen yleensä korvannut sitten hedelmillä, vaikka nykyään nekin on kuulemma pahasta hedelmäsokerin takia... :D Mä kieltäydyn lähtemästä tähän ajattelumalliin, hedelmät on mulle ihan yhtä hyvä juttu kuin kasviksetkin.

Kirjoitin tämän postauksen täysin ajatuksenvirtana, joten pahoitteluni jos tuntuu että eihän tässä ole päätä eikä häntää! Millaisia ruoanlaittorutiineja teillä on? :)

Känkkäränkkä

Vaikka tän piti olla hyvänmielen blogi, niin tänään kyllä vähän kiukuttaa.. Kaikki lähti siitä, kun aamulla herätessäni totesin, että kahvipuruja oli jäljellä PUOLIKKAASEEN kahvikupilliseen. Ihan oma moka tietenkin, koska mä olen tässä taloudessa ainoa joka sitä kahvia edes juo. En edes ottanut kuvaa siitä säälittävästä kupillisesta, otti niin päähän! Yleensä juon aamuisin 2-3 kupillista kahvia, enkä ollut edes tajunnut kuinka tärkeää se mulle on, ennen kuin se kahvi sitten oli loppu. :D

Sen säälittävän puolikkaan kahvikupin jälkeen mua on sitten kiukuttanut aikalailla kaikki; kodin sekaisuus, tiskaamattomat tiskit ja auringonvalossa leijaileva pöly, vaikka just ollaan siivottu! Ja lisäksi mun piti lähteä lenkille rauhoittumaan, mutta ulkona näyttää siltä että ihan justiinsa alkaa sataa, ja sääennustekin lupasi räntää. Toki kai siellä räntäsateessa voisi lenkkeillä, mutta ei kiitos! Jos sää ei tästä lähde paranemaan niin menen sitten myöhemmin salille.

Lisäksi en oo tehnyt mitään niin kiinnostavaa, että olisin päässyt kuvailemaan mitään! Olen kyllä käynyt ulkona nyt parina iltana, mutta silloin en lähde kuvia ottamaan tai ylipäänsä ota kameraa mukaan. Tässä yksi ainoa kuva eiliseltä, puhelimella napattu.

Käytiin parin opiskelukaverin kanssa katsomassa leffa, ja sen jälkeen parilla. Aikas hurjaa! :D No, ehkä tässä joskus pääsee taas ihan kunnolla juhlimaan. Nyt menen päikkäreille, josko sitten olisi vähän parempi mieli ja pääsisi vaikka sinne lenkille! Muuten päivä meneekin tenttikirjan ja ruuanlaiton kanssa, lupasin miehellekin että leivottaisiin tänään sämpylöitä. Kotilauantai siis, tuskin mitään mullistavaa tapahtuu!

Eilisen Instagram-päikkärikuva!

Tököttiä tukkaan

Olen aika laiska hiustenlaittaja. Yleensä pidän hiuksia auki ja suoristan jos ehdin ja jaksan. Sitten kun tiellä roikkuvaan tukkaan menee hermo, niin eikun ponnarille vaan. Tykkäisin kyllä laittaa hiuksiani, mutta ongelma on siinä, etten jaksa opetella sitä! Yksinkertaisinkin nuttura tuntuu kauhean vaikealta ja auta armias jos jotain nättiä lettiä yrittää tehdä... Kihartaminenkin onnistuu vähän tuulen suunnasta ja muiden korkeampien tahojen tahdosta riippuen. Mulla ja mun hiuksilla on siis aika kovat erimielisyydet asioista. Tiedän että varmasti oppisin jos harjoittelisin, mutta kun kerran harjoittelen ja en heti onnistu, niin menetän hyvin kypsästi hermoni ja harjoittelut jäävät siihen. :D Otsatukkaani olen sentään oppinut joten kuten hallitsemaan, vaikka välillä meilläkin on eriäviä mielipiteitä.

Vaikka en ehkä tukkaani juurikaan laita, niin yritän silti pitää siitä huolta. Mun hiukset on juuri sitä ihastuttavaa mallia, joka hapsottaa melkein samana päivänä kun se on leikattu, jos hiuksia ei hoida. Nyt kun kuvailin noita hiustuotteita tähän postaukseen, niin itsekin yllätyin että kuinka montaa tököttiä luttaan hiuksiini. Ulkona on ollut koko päivän pimeää eikä meillä kotona ole kovin häävit valaisimet, joten kuvat ovat vähän hölmön värisiä ja niin edelleen. Plus se, että en nyt vielä parissa päivässä ole oppinut käyttämään tuota uutta kameraa kunnolla, joten tarkennukset ja muut ovat myös sinne päin. Mutta ei takerruta siihen. :)

Tässä siis lempparituotteeni hiustenlaiton osalta. Käytän kyllä muitakin tuotteita, tässä siis vain lempparit, jotka olen todennut hyviksi mun hiuksille. Mulla ei ole mitään erityisiä shampoo- tai hoitoainelemppareita, käytän mitä kotona sattuu olemaan. Ja en ole millään tavalla mikään hiusekspertti, kirjoitan ihan vain omien kokemusten näkökulmasta. :)

Noin kerran viikossa lykkään päähäni hoitoaineen sijasta tehohoidon. Tehohoitojen lemppareita mulla on kaksi, Aussien 3 Minute Miracle ja Goldwellin Rich Repair. Molemmat ovat vaurioituneille ja kuiville hiuksille tarkoitetut. En pidä kumpaakaan noista erityisen pitkään päässä, ja silti hiuksista tulee ihanan pehmeät ja helposti käsiteltävät. Näitä käyttämällä olen myös huomannut, että hiusten leikkaamisen jälkeen kestää paljon kauemmin, ennen kuin hiukset alkavat hapsottamaan latvoista.

Suihkun jälkeen käytän sekä hiuksiin jätettävää hoitoainetta, että uutta löytöäni hiusseerumia. Hiuksiin jätettävistä hoitoaineista mun lempparini on tuo Lorealin Expert Absolut repair, joka on myös tarkoitettu vaurioituneille hiuksille. Tuo tuote muuten tuoksuu aivan ihanalta! Sitten tuo uusi löytö, Four Reasonsin Argan Beauty Serum. Siinä on omanlainen tuoksunsa, josta kaikki eivät varmaan pidä, mutta mun mielestä tuoksuu hyvälle tuokin. Pehmentää mun reuhkaa tosi kivasti!

Sitten kun hiuksia alan aamulla kesyttämään, käytän usein näitä. Osiksen Flatliner on siis suoristusrautaseerumi, joka vissiin jotenkin auttaa hiuksia suoristumaan..? No, mä käytän sitä siksi, että se antaa hyvän pidon suoristetulle tai kiharalle tukalle. Kun joskus erittäin harvoin kiharran hiuksia, niin ilman tätä mun kiharat suoristuvat jo muutamassa tunnissa tosi paljon. Tämän avulla kiharat pysyvät paljon pidempään. Sitten tuo Four Reasonsin hiuspuuteri on myös ihan ehdoton! Mun hiukset on (kaiken muun hyvän lisäksi :D) mallia lättänät, eli ne liruvat päänahkaa myöten, jos en käytä mitään aineita. Tykkään tuosta hiuspuuterista erityisesti siksi, että se on suihkutettava. Ripoteltavista hiuspuutereista en ole oikein tykännyt, en osaa annostella niitä oikein, vaan aina sitä oli kauhea köntti jossain päin päätä! Tuota tuotetta voi suihkuttaa suoraan hiusten tyveen ja varmasti saa sopivan määrän. Tuotteen laittamisen jälkeen pörrötän ja pöyhin vielä tyveä ylöspäin.

Lakkalempparini on jo klassikoksi tullut Tigin Bead Head Masterpiece. Ennen vannoin Osiksen hiuslakan nimeen, mutta kerran ostin tuon Masterpiecen kokeeksi kun olin kuullut siitä kehuja, ja koukutuin. Lakka niin sanotusti asettuu hyvin päähän, eikä jää tahmeaksi tai kosteaksi. Lisäksi se pitää aivan valtavan hyvin! Kuivashampoista tykkään Tigin Rockaholic Dirty Secretistä. Jos sitä laittaa liikaa niin tyvestä tulee jauhoisen näköinen, mutta oikein annosteltuna ihan mahtava tuote! Jos pää tuntuu hieman likaiselta ja suihkuun ei ehdi, niin tämän tuotteen käyttämisen jälkeen kehtaa ihan hyvillä mielin jatkaa päivää! Tietenkin jos hiukset ovat päässeet jo kunnolla rasvaisiksi niin ei tämä niitä pelasta. Sellaiseen pieneen rasvaisuuteen joka ei hiuksissa edes vielä näy, tämä tuote on hyvä. Lisäksi tykkään tästä tosi paljon siksi, että tämäkin tuote kohottaa hieman tyveä.

Tällaisia lempparituotteita tällä kertaa. :) Nyt ilta jatkuu tenttikirjan parissa, myöhemmin menen ehkä kaverin kanssa kuuntelemaan jotakin musiikkijuttua läheiseen pubiin. Sen tarkemmin en siitä vielä tiedä!

Follow

Seuraa blogiani Bloglovinissa

Mitä opiskelen ja miksi

Ajattelin kirjoitella mun opiskeluista ja mun tulevasta alasta. En ainakaan tällä erää kerro mitään omista opiskelutavoistani, vaan kerron yleisesti että miksi ja miten olen oman alani valinnut. Olen miettinyt tätä opiskelua ja mun alaa normaalia enemmän nyt kun olen vihdoin tajunnut, että tosiaankin valmistun tänä vuonna. Jos kaikki menee siis hyvin! Aion jättää opinnot ainakin tältä erää tähän kandivaiheeseen, koska saan sillä pätevyyden. Luen maisteriksi tai miksi ikinä haluankaan, sitten myöhemmin, jos alkaa tuntua siltä että haluan niin tehdä. Pääaineenani luen siis kasvatustiedettä lastentarhanopettajan tutkinto-ohjelmassa yliopistossa. Sivuaineenani aloitin tänä syksynä erityispedagogiikan opinnot.

 Google

Yläasteen jälkeen en edes oikeastaan harkinnut lukion ja ammattikoulun välillä, menin suoraan lukioon sitä sen kummemmin miettimättä. Tähän vaikutti varmasti paljon se, että molemmat vanhempanikin olivat lukion käyneet – ja varmaan vähän olettivat että minäkin teen niin, eikä ammattikoulujen esittelyissä ollut mitään mua kiinnostavaa alaa. Lukion valitsemalla taktikoin niin, että ainakin sen jälkeen voisin hakea helpommin opiskelemaan minne vain. Ajattelin saavani lukiosta myös lisäaikaa siihen, että päätän mikä minusta sitten isona tulee. No, siellä lukiossahan sitten paasattiin että kuinka iso merkitys ainevalinnoilla on jatko-opintojen kannalta. Minun piti alun perin opiskella psykologiaa enemmänkin, mutta suunnitelmat muuttuivat. Siitä psykasta nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi varmasti ollut paljon hyötyä nykyisessä koulutuksessani, vaikka olen kyllä pärjännyt hyvin ilmankin!

Google

Lukion aikana kuviksen opettaja tapasi "ennustaa" kaikille heidän tulevia ammattejaan. :D Minulle hän ennusti jotakin ihmisläheistä, ehkä psykologin ammattia. Ei mitään uutta infoa siis, koska sen verran kuitenkin tiesin, että en halua toimistotyötä tai muutakaan sellaista missä ei olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ajatus lastentarhanopettajaksi opiskelemisesta tuli lopulta aika tyhjästä. Joskus abivuoden aikana aloin vain miettimään lastentarhanopettajan ammattia, enkä vieläkään muista että mistä sen sain päähäni! Olen kyllä itse ollut päiväkotimuksu, mutta esimerkiksi minulla ei ole lähipiirissäni oikein ketään lto-tuttua. Lastenhoitajaakin ajattelin, mutta jostain syystä en halunnut lähteä enää ammattikouluun, koska silloin lukio olisi ollut niin sanotusti turha etappi. Muutenkin tuntui, että nimenomaan lastentarhanopettajan pätevyys pedagogisine vastuineen ja eskariopen pätevyyksineen houkutteli enemmän. Asiaa muhiteltuani totesin, että kyllä tämä on nyt se, mitä oikeasti haluan tehdä! No, tuumasta toimeen ja toisella yrittämällä pääsin yliopistoon sisään.

 Google

Nyt kun viimeinen opiskeluvuosi on käynnissä, en malttaisi enää millään odottaa että pääsen oikeasti töihin! Pidän lastentarhanopettajan ammatista erityisesti siksi, että se yhdistää lasten hoidon, kasvatuksen ja opetuksen. Saan olla osa erilaisten lasten elämää ja nähdä, kuinka he kehittyvät. Toiminta on suunniteltua, mutta silti jokainen päivä on erilainen. Päiväkodeissa ei todellakaan "vain" leikitä, vaikka leikki on tietenkin erittäin tärkeä osa lasten kehitystä. :) Saan jakaa lasten kanssa arjen suuret ja pienet ilot, pyyhkiä kyyneleet ja puuhailla vaikka mitä kivaa! Tottakai tulevassa työssäni ovat myös ne omat varjopuolensa, mutta niinhän jokaisessa on. Kuulostaa ehkä aika naiivilta, vielä opiskelevan touhotukselta. Tämä ala on kuitenkin se, mitä oikeasti haluan tehdä. Mieleni saattaa toki muuttua vielä joskus, mutta siihen asti olen tyytyväisenä päiväkotimaailmassa!

Tämän postauksen kaikki kuvat ovat Googlesta.  
Kuvat haettu "saa käyttää uudelleen" asetuksella.

Kun innostuu..

Lyhyestä virsi kaunis. Valitsin sitten kamerakseni Samsungin minijärkkärin. Vielä en ole oikein ehtinyt sen käyttöä opetella, mutta jo pienen kokeilun jälkeen olin jo ihan myyty! Kamerasta oli tarjolla myös paketti, jolloin mukaan tuli myös Samsungin 7-tuumainen tab. En nyt tabia olisi välttämättä tarvinnut, mutta hulluunnuin ja otin nyt senkin. On tästä ainakin kätevä tällaisia pikkutekstejä kirjoitella! Tabia tai Android-puhelinta voi käyttää kameran etsimenä ja etälaukaisijana, ja niihin saa kuvat ladattua suoraan kamerasta. Kuulostaa ainakin tosi kätevältä, vielä kun ennättäisi käytännössä opetella! Nyt mulla ei kuitenkaan ollut sen enempää asiaa, oikeastaan halusin vain testailla tätä tabia ja bloggerin sovellusta, että miten blogiin kirjoittaminen näillä onnistuu... :)

Viikonlopun puuhastelut

Stressaamani tentti oli torstaina. Muutama ensimmäinen kysymys meni suhteellisen hyvin, mutta viimeiseen kysymykseen taisi kaatua koko tentti! No, parin viikon sisällä pitäisi tulosten tulla ja menen sitten uusimaan jos on tarvetta.

Torstaina lähdimme taas Tampereen suuntaan. Illan vietin ihan vain vanhempieni kanssa kotona. Perjantaiaamuna heräsin siihen, että meidän ihana Ozzy tuli tapansa mukaan viereen nukkumaan sen jälkeen, kun äiti lähti töihin. Oli ihanaa vain köllötellä Ozzyn kanssa, rapsutella ja nuuskutella sitä. Ozzy on siis kotikotonani asuva kleinspitz-papparainen. Mulle niin rakas <3

Helppo ottaa kuvaa koirasta, joka ei missään nimessä halua katsoa kameraan, 

vaikka eipä siitä hämärässä valaistuksessa kuitenkaan mitään näkyisi!

 Vanha kuva harmaaparrasta <3

Kävin perjantaina aamulla lenkillä, joka ei muuten sujunut sitten yhtään.. Sykkeillä oli ihan oma elämänsä, pohkeet kramppasivat jostain syystä ja muutenkin koko lenkki oli aika väkisin juostua. Kävelin sitten osan matkasta että saisin sykkeet alemmas ja pohjekramppia haltuun. Loppumatkasta ajattelin, että jos sykkeet kerran haluavat olla taivaissa niin täältä pesee, ja tein intervalleja loppumatkan. :D Varmasti tosi älykäs veto pohkeiden kannalta, mutta krampit loppuivat heti! Kuitenkin kotiin tullessa oli hyvä mieli, kun oli saanut ulkoiltua! Nyt on niin ihana ruska...

 

Perjantaina illemmalla kävimme ostamassa miehelle uuden puhelimen (kateus iski!) ja sen jälkeen menimme miehen kotikotiin tekemään lämpimiä voileipiä ja jälkkäriä. :) Oli kyllä kiva ja rauhallinen ilta!

Lauantaina lähdimme parhaan ystäväni kanssa Ideaparkiin katsomaan mulle niitä talvikenkiä. Ja löytyihän ne sitten vihdoin Kookengästä! Rakastuin näihin saappaisiin ihan täysin, vaikka niihin mätsäävää laukkua mulla ei olekaan. Mutta niin ihanat, todella lämpimän oloinen vuori ja pohjissakin vähän kuviointia, josko pysyisin pystyssä. Maltillinen korko oli kanssa plussaa, noilla jaksaa koko päivän!

 

 

Kävimme Ideaparkissa vielä ruokakaupassa hakemassa nachopaistosainekset, ja sitten hurautimme ystäväni tykö tekemään ruokaa. Nachopaistoksesta tuli ihan älyttömän hyvää! Ilta kului siinä kokkaillessa, syödessä ja lautapelejä pelaillessa. Mun ihanat murut <3

Sunnuntaiaamuna kävin suht pikaisesti toisella kaverillani ja lähdimme sitten miehen kanssa takaisin tänne kotiin päin. Illan googlettelin kameroita. Viikonloppuna keksin, että jos kameran ostan niin eiköhän se ole sitten minijärkkäri. Aluksi olin ajatellut oikeaa järkkäriä, mutta mietitytti niiden iso koko ja kaikki ne oheishärpäkkeet mitä niihin pitäisi ostaa. Kuitenkin haluaisin vähän opetella kuvaamaan manuaalisäädöilläkin, mitä taas pokkarilla ei oikein pysty tekemään. Minijärkkäri on siis mun valinta! Pitää vaan miettiä vielä Samsungin ja Olympuksen välillä, pistän miehen vähän googlettelemaan kun itse löysin niin nihkeästi tietoa.

Sunnuntain ohjelmaan kuului tietty myös Sinkkuelämää-leffa, joka tuli telkkarista. Oli niin mukavaa, leffa, lämmin viltti, kynttilöitä ja glögiä. :)

Nyt lähden lenkille, jotta se on hoidettu pois alta ennen kuin mies tulee koulusta. Ruokakaupassa pitäisi tänään käydä ja ehkä kameraliikkeessä. Ehkä myös pitäisi avata seuraava tenttikirja, jos ehtii ja jaksaa... :)

Stressipeikon terveiset

Eilen illalla päätimme ihanien ystävieni kanssa istuskella iltaa. Opiskelemme kaikki samaa alaa samassa ryhmässä ja kaikilla on siis myös huomenna se iso tentti. Stressinpurkuilta tuli siis tarpeeseen. Silloin tarvitaan tietty myös hyvät eväät ja sellaiset meillä myös oli! Itse tehtyä pizzaa, marjapaistosta, suklaakakkua, viinirypäleitä, valkkaria... Täytyy sanoa että tekee kipeää kun ähkyssä alkaa naurattaa..

Huomenna on tosiaan se iso tentti, ja sitten alkaa mun viikonloppu! Sitten on tänne bloginkin puolelle varmaan enemmän asiaa, kun mun päivät koostuu muustakin kuin tenttikirjoista ja stressi hellittää.. Oon niin hirveä stressaaja, että en ymmärrä miten mies mua kestää. Hypin jo ite itteni kanssa seinille, kärpäsistä tulee niin helposti härkäsiä. No, mutta huomenna taas helpottaa!

Viikonlopun missiona olisi ainakin löytää mulle talvikengät ihanan ystäväni kanssa, ja sen jälkeen mennään hänen ja puolisonsa tykö kuulemma tekemään ruokaa. Ihana nähdä tuota neitiä pitkästä aikaa, ollaan oltu parhaita ystäviä ala-asteelta lähtien ja lievästi sanottuna hioutuneita yhteen. :) Liian harvoin vaan nähdään nykyään, kun asumme eri paikkakunnilla. Sitten mun pitäisi nähdä myös toista neitiä ja hänen poikaansa. En ole häntäkään nähnyt pitkään aikaan, jännä nähdä millainen masu hänellä jo on! Joulun tienoilla pitäisi syntyä mulle kummityttö... Niin jänskää! :) Tietysti viikonloppuna pitäisi nähdä myös omaa perhettä ja miehenkin perhettä, mitenköhän sitä kaiken ehtii...

 Tämän päiväisiä rytkyjä :)

Me vietetiin miehen kanssa tänään meidän 4-vuotispäivää, mies oli tuonut mulle kukkia koulusta tullessaan.. :) Kuvaan en jaksanut oikein panostaa, yliopistolla oli pitkä päivä ja tämän kuvan ottamisen jälkeen nukahdin sohvalle, vaikka piti siihen tenttiin kerrata!

 

Illemmalla menimme syömään. Ihanaa ruokaa ja tekihän se ihan hyvää saada ajatukset välillä pois huomisesta. Huomenna tähän aikaan se on jo ohi ja voin keskittyä viikonloppuun. :)

Rakkaushäät

Olipa kauniit ja ihanat häät lauantaina! Miehen sisko tosiaan meni naimisiin ja saimme olla paikalla juhlimassa. Jopa minua puri pieni hääkärpänen, vaikka en oikeastaan juurikaan itse perusta naimisiinmenosta ainakaan tässä elämänvaiheessa. Tai no, tiedän kyllä millaiset häät haluaisin jos sellaiset pidettäisiin, mutta avioliitto ei sinänsä merkitse mulle juuri mitään vielä tässä iässä. Vaikea selittää kun en nyt ala asiaa sen syvemmin analysoimaan, eikä mun pitänyt tästä asiasta edes kirjoittaa!

Tässä aika suttuinen kuva mun kampauksesta (joka ei kuvassa edes kunnolla näy..). Tuli hieman kiire lähtö ja halusin tukasta kuitenkin jonkun kuvan, joten äiti nopeasti räpsäisi kuvan vaikka mulla oli vielä ihan arkikuteet päällä. :)

Ehkä tuosta nyt jonkunlaisen käsityksen saa. Sivulla nuttura ja sitten tuommoinen anoppikokelaan mulle ostama hiushärpäke. :) Takaraivolla meni pari lettiä nutturaa kohti.

Tuon enempää en häistä kuvia ottanut. :D Enkä kyllä olisi ehtinytkään, aika meni jutellessa, syödessä ja tanssiessa!

Sunnuntai-illan tunnelmia

Sunnuntai ja tämä maanantai ovat menneet aika sumussa, olen ollut ihan naatti! Eiliseltä ja tältä päivältä ei siis muuten oikein ole kuvia. Eikä kyllä olisi mitään ihmeellistä kerrottavaakaan, olen lähinnä nukkunut ja lukenut! Torstaina mulla on iso tentti, josta mulla on aika iso stressi, joten oon yrittänyt vähän lueskella. Nyt painun pehkuihin, huomenna ehkä on sitten jo enemmän asiaa. :)

Hyvää viikonloppua!

Päivän ohjelmassa on ollut tänään aamulenkki ja matka kotikulmille Tampereelle viikonlopun viettoon. Oli kyllä niin ihanaa tulla taas tänne! Parin tunnin matka meni nukkuessa ensin puoleen väliin asti, sen jälkeen keskityin räpsimään kuvia auton ikkunasta. Miestä kuulemma häiritsi kun pyörin ja hyörin repsikan paikalla, kun yritin ottaa kuvia..

Huomenna menemme juhlimaan miehen siskon häitä! Kuukausi takaperin olimme taas miehen veljen häissä. Sain siunauksen sille että mulla on molemmissa häissä sama mekko, onneksi! Mulla oli kotona entuudestaan tasan yksi mekko, joka olisi sopinut häihin. Muutamaa viikkoa ennen ensimmäisiä häitä totesin, etten oikein mahdu siihen! Piti sitten käydä metsästämässä uusi mekko, joten olin ihan tyytyväinen ettei tarvinnut kahta mekkoa ostaa.

Äiskä oli ostanut ihania kinuskileivoksia, nam!

Huominen tosiaan menee juhliessa (mulla on tukkakriisi jo valmiiksi...) ja sunnuntaina palaamme taas Raumalle. Ehkä sunnuntai-iltana tai maanantaina tulen kertomaan viikonlopusta! :)