Hei hei mitä kuuluu

Edellisviikonloppuna oltiin taas Tampereen päässä käymässä, ja meillä oli mun parhaan ystävän kanssa teema! Kulttuuriviikonloppu! Alunperin meillä oli liput Apulannan keikalle Klubilla. Oltiin harkittu että mentäis kattomaan keikan jälkeisenä päivänä Kummanki kaa ja mukana myös Vesa -näytöstä Pakkahuoneelle, ei oltu kuitenkaan ostettu lippuja. Yhden onnekkaan kauppareissun yhteydessä kuitenkin saatiin vielä liput sinnekin! Kulttuuriviikonloppua viettämään siis...

Ennen keikkaa käytiin syömässä New Yorkissa, nam! Ilmeestä päätellen taitaa keikka jo hiukka jänskättää...

 

Syötiin älyhyvät hampparit! 

Ruoan jälkeen suunnattiin Klubille. Meidän plääninä oli katsella keikkaa vähän kauempaa ja vain fiilistellä. Lopputuloksena oltiinkin eturivissä ja tanssittiin ja laulettiin mukana koko keikka.. Hups! :D Mutta eipä haittaa yhtään!

Ystäväni ottama kuva. Toni jee! :D

Joku älytön riemuidiootti kesken keikan... Ja en ollut (varmaan?) ihan noin punanen, ne oli ne spottivalot!

Keikka oli MAHTAVA! Ei oltu ystäväni kanssa kumpikaan nähty Apulantaa pitkään pitkään aikaan livenä. Biisilistalla oli tosi paljon vanhoja Apiksen biisejä, älyttömänä yllärinä yksi niistä oli Ilona? ! Apulanta on kyllä yksi parhaista suomalaisista bändeistä, ei voi muuta sanoa. Iskee ainakin muhun todella lujaa! Pitäisi vaan käydä useemmin keikoilla, siis muidenkin bändien kuin vain Apiksen. Teininä en muuta tehnytkään kuin rampannut keikoilla ympäri Suomen, mutta näin "aikuisena" se on jäänyt. Pitäisi vaan mennä, niin älytön fiilis keikoista kyllä tulee! 

Seuraavana päivänä sitten suunnattiin katsomaan se Kummanki kaa ja mukana myös Vesa ystäväni ja hänen puoliskonsa kanssa. Oltiin hieman väsyneitä (krhm kosteahkosta..) edellisestä illasta, toiset enemmän ja toiset vähemmän.. :D Mutta tämäkin esitys oli hyvä, vaikka fiilikset eivät yhtä kattoon nousseetkaan kuin öisellä keikalla. Oli meillä kyllä huikee kulttuuriviikonloppu!

Välikevennyksenä tämänpäiväinen lounas, ja söimpä samaa myös päivälliseksi. Katkarapusalaattia nam! Ihan normi salaatti, kurkku, paprika, katkarapu, avocado ja siemensekoitus -combo + caesarkastiketta.

Jouluaatto on jo parin viikon päästä, eikä mulla vieläkään ole lahjoja puoliksikaan edes mietittynä, saati ostettuna. Parhaan ystäväni ja äitini lahjasysteemit jo tiedän (mutten ole ostanut niitä....), mutta en kenenkään muun! Olen about maailman surkein lahjojen keksijä ja olisin enemmän kuin tyytyväinen, jos kaikki vaan suoraan sanoisivat mitä haluaisivat lahjaksi ja sitten hankkisin sitä mitä on pyydetty. Parhaan ystäväni kanssa tämä toimii nykyään onneksi ihan hyvin, mutta miehen kanssa.. Voi luoja sanompahan vaan! Se ei kerta kaikkiaan keksi että mitä se haluaisi. :D Ainakaan mitään realistista. 

Onhan se totta että tosi monella on nykyään kaapit täynnä tavaraa eikä joku välttämättä oikeasti edes tarvitse mitään (kuten mieheni), mutta mä olen sitä mieltä että lahjoja on annettava! Tää johtuu oikeasti siitä, että mä rakastan SAADA lahjoja. :D Ehkä vähän lapsellista, mutta mun mielestä lahjojen saaminen on ihanaa. Onhan se antaminenkin ihanaa, jahka vaan keksii että mitä antaa. Kauhea ressi vaan aina tosta lahjarumbasta. Noh, Ideaparkiin vaan aattoviikolla, ei kai muu auta. :D Sitä odotellessa siis!

Tunnelmointia ja taas tukkajuttuja

Kovin monen muunkin ihmisen tavoin mä rakastan sytyttää iltaisin kynttilöitä valaisemaan tätä pimeyttä. Tällä hetkellä olen ihastunut varsinkin tuikkuihin, vaikka palaa meillä tälläkin hetkellä isompi pöytäkynttiläkin (josta ei ole kuvaa).

 

 

Pikkuhiljaa alan kyllä kaivata lunta. Kävimme kotikotona taas viikonloppuna ja siellä oli jo hieman lunta. Mitään äärettömiä nietoksia ja kolmenkymmenen asteen pakkasia en kaipaa, mutta kyllä mun mielestäni kuuluisi olla jo kunnolla lunta, ei mitään tuollaisia säälittäviä parin sentin kerroksia! 

Käytiin tänään miehen kanssa kaupassa. Tai ei tuo mun miesmies ole jos joku niin luulee, avomies! On vaan jotenkin helpompi sanoa mies, avomies tai poikaystävä on vissiin liian pitkiä sanoja... :D Joka tapauksessa kaupassa lähdin katselemaan hiustuotteita. Innostuin taas hieman, ja nyt kylppärin hyllyillä on muutama uusi tuote odottelemassa testausta..

Kotikotona kyläillessäni olen aina välillä lainannut äitini suolasuihketta, ja nyt halusin oman! En sen kummemmin vertaillut tuotteita kaupassa, nappasin vain ekan suolasuihkeen johon törmäsin. Kiharoihin suolasuihke antaa tosi kivaa rakennetta, toivottavasti tämä tuote osoittautuu hyväksi suihkeeksi!

Juurikasvu alkaa olla taas luokkaa hirveä, joten väripaketti piti ostaa. Oikeasti ostin näitä kyllä kaksi pakettia kun en oikein ollut varma, että riittääkö yksi paketti tähän tukkaan. Ompahan sitten ensi kerrankin värit valmiina, jos yhdellä purkilla pärjää! En ole ennen tätä väriä kokeillut, joten saa nähdä millainen lopputulos tulee. Tumma ruskea tuhkaisella vivahteella on kysymyksessä, jos osaan noita värikoodeja oikein tulkita. Hyvin samanlainen siis kuin se väri, jota mulla nyt on päässäni.

Äitini oli ostanut tätä sävyttävää hoitoainetta ja kehui sen maasta taivaaseen. Pitihän munkin sitten ostaa oma! Äidillä oli lämpimämmälle ruskealle tarkoitettu purkki, mulla on tummemmalle ja viileämmälle värille tarkoitettu.

Tigin Masterpiecen ohella tämä Osiksen hiuslakka on lemppariani. Mies (?! :D) bongasi, että tämä on tarjouksessa, joten kärryyn tämäkin lähti.

Sitten vielä halusin muotovaahtoa. Valitsin Four Reasonsin muotovaahdon ihan vain siksi, että olen tykännyt hulluna muista saman merkin tuotteista. En ole muotovaahtoa pitkiin aikoihin käyttänyt, mutta tämäkin voisi tuoda kaivattua rakennetta mun hieman lättänään tukkaan. 

Luulisi että hetken taas pärjää hiusten kanssa! Raportoin mielipiteitäni noista tuotteista, jahka olen niitä kokeillut, ja jos vain muistan.. :D

Syysmyrsky

Tuuli kirjaimellisesti vinkuu nurkissa. Ikkunat eivät sentään vielä helise, niin kuin tässä joku aika sitten kävi. Käytiin miehen kanssa nopsaan kaupassa tänään, ja sai kyllä ihan pistää vastaan että pääsi tuossa tuulessa kulkemaan eteenpäin!

Ulkona ei tosiaan ole mikään maailman mukavin keli, ja harjoittelusta sain flunssapöpön itselleni, joten olen pysytellyt ihan sisällä sitä kaupassakäyntiä lukuunottamatta. Olenkin käyttänyt ajan hyväkseni, eilen siivosin koko keittiön kaappeja, jääkaappia ja uunia myöten. Lisäksi olen - ylläri ylläri - vääntänyt koulujuttuja kasaan ja ihan vain tuijottanut telkkariakin. Tänäaamuna muistin, että olen saanut äidiltäni tässä joku aika sitten tuliaisina kynsitarroja jostain, ja pitihän kynnet sitten lakata ja laittaa tarrat. Mun kynnet on taas tällä hetkellä surkean lyhyet, mutta lakattuina ne näyttävät kuitenkin ihan siedettäviltä.

Sitten keksin vaihteeksi taas harjoitella kuvaamista. Tällä kertaa pääosissa jämäkarkit ja uudet tuikkukipot, jotka ostin Tiimarista. Tykkään noista tuikkukipoista ihan kamalasti, mun mielestä ovat ihan sairaan makeet!

Saattaa olla, että söin noita karkkeja sunnuntain kunniaksi vähän aamupalaksi.... :D

Mietin sitten, että mitähän tänne blogin puolelle voisi kirjoittaa, että olisi noin niinkun oikeasti jotain asiaa.. Päätin sitten esitellä meidän valtaisan makuuhuoneen! Tässä se siis on, koko komeudessaan...

... kirjaimellisesti. :D Ja juu, tiedän että taulut ja verhot + tyynyt eivät mätsää yhtään yhteen. Taulu kuitenkin on ja pysyy seinällä. Se on minun ja setäni yhteistyön tulosta vuodelta -92. Kukin voi itse päätellä, että mitkä osat ovat setäni, ja mitkä 1-vuotiaan minun aikaansaannosta... :D Joka tapauksessa taulu on mulle tärkeä, ja se saa ihan rauhassa riidellä verhojen kanssa. Jos joskus saan lapsen, niin olen kaavaillut että tuo taulu tulee sitten hänen huoneeseensa, tai oman huoneen puuttuessa hänen sänkynsä yläpuolelle. 

Meidän makuuhuoneeseen mahtuvat tuon sängyn lisäksi vain vaatekaappi ja minun "yöpöytäni". Kiitos vaan yöpöytäideasta parhaalle ystävälleni, hänen vanhassa kodissaan oli yöpöytä tuohon tyyliin. Meidän makkariin ei mitään oikeaa yöpöytää mahtuisi seinän ja sängyn väliin, joten tuollainen krääsänsäilytysratkaisu oli loistava!

Siinä se meidän makkari olikin kokonaisuudessaan. Ärsyttävän pieni, mutta tuollakin pärjää ihan hyvin. Koska makuuhuoneeseen ei tosiaan voi sijoittaa mitään huonekaluja sängyn lisäksi, tarkoittaa se sitten sitä, että meidän olohuone onkin sitten täyteen ammuttu. :D Mutta siitä sitten joskus toiste enemmän, meidän olkkarista on semmoinen värien ja materiaalien sekasoppa että en tiedä kehtaako sitä ikinä edes esitellä. :)

Mä tykkään niin hirmusti tosta Vallilan Mandariinista!

Kuulumisia ja ostoksia

Niin ne päivät vaan menee, arkisin olen päivät harjoittelussa ja illat teen koulujuttuja ja lepään. Viikonloppuna oli koko ajan jotain menoa, muun muassa ne 200v. -juhlat. Juhlittiin siis mun paappaa, joka täytti 90 vuotta, sekä kahta enoani jotka täyttivät 60 ja 50v.

Viikonloppuna ehdin myös nähdä parasta ystävääni. Askarreltiin joulukortteja ja syötiin jouluruokaa... :D Ystäväni oli hoksannut, että SPR:lle voi lähettää joulukortteja, ja SPR välittää ne yksinäisille ihmisille. Kampanjasta löytää varmaan googlettelemalla lisää tietoa. Tehtiin tosiaan sinne pari korttia, sekä parit kortit ihan omaan käyttöön. Ystävälläni oli valtava laatikollinen askartelurompetta, ja mehän pistettiin askarrellen!

Valmiita kortteja

Kotikotona harjoittelin liikkuvan kohteen kuvaamista. Otin siis koirani ja yritin istuttaa sitä kuviin. Blogger jostain syystä vääristää kuvia vaikka koneella ne näyttävät siltä kuin pitäisikin.. Tässä nyt vain pari kuvaa, jotka näyttävät bloggerissa oikeanlaisilta. Lisäksi Ozzyn olisi varmaan voinut harjata erikseen kuvaamista varten, raukkaparka näyttää kuvissa ihan takkuiselta vaikkei ole! Ei oo helppoa. :D

 

Sitten ostoksia. Perjantaina sain vihdoin ostettua laukun mun kameralle! Löysin tosi kivannäköisen Gollan kameralaukun, eikä hintakaan päätä huimannut.

 

Ja tänään löysin sitten ne talvitennarit! Lämpöiset saappaathan löysin jo, ja sitten oli löydettävä vielä lämpöiset tennarit talveksi. Kuten saappaidenkin, niin myös tennareiden kohdalla Rieker pelasti! Kookengästä löytyivät siis tällaiset:

 

Vuori on aitoa lampaanvillaa, joten kyllä luulisi että varpaat pysyvät lämpiminä! Ja lisäksi olen vissiin vihdoin kasvanut aikuiseksi, ja halusin kenkiini kunnolliset, pitävät ja kuvioidut pohjat, ja näissä kengissä oli sellaiset. Eikä näidenkään hinta ollut niin järkyttävä, kuin olisi ehkä voinut luulla. :)

Sellaisia kuulumisia, harjoittelu loppuu tällä viikolla ja pääsen taas kiinni normaalimpaan arkeen. Harjoittelut on aina jotenkin tosi raskaita, kun ensin pitää tsempata koko päivä (hieman enemmän kuin luennolla istuessa yleensä tsemppaa... :D), ja sitten kotona jatkaa mm. seuraavan päivän suunnittelulla ja lisäksi vielä harjoitteluun liittymättömillä koulujutuilla. Niiden lisäksi olisi kiva jaksaa käydä salilla ja kaupassakin ja hoitaa muutenkin kotia. Kyllä mä vaan odotan sitä että valmistuu ja pääsee oikeisiin töihin, ne ei sentään seuraa kotiin (ainakaan niin pahasti), kuin opiskelut! Sitä odotellessa siis... :)

Kotihiiren viikonloppu

Viikonloppu on täällä mennyt aika pitkälti koulujuttuja tehdessä ja löhöillessä, kotihiireillessä. Lisäksi musta on tullut Netflixin orja, siellä on vaikka mitä sarjoja ja leffoja katsottavaksi! Oonkin siis tenttikirjojen ohella tuijottanut yhtä ultimate-lempparisarjaani, Vampire Diariesia. Harmi kun Netflixissä on siitä vain kaksi kautta, vaikka muistaakseni nykyään jenkeissä taidetaan jo mennä kaudessa 5. Ei siis (taaskaan) mitään jännää kerrottavaa, kunhan pölisen! Nyt tässä kuussa me rampataankin sitten Tampereella lähes joka viikonloppu, eli mulla saattaa olla vähän jotain mielenkiintosempiakin juttuja tiedossa. Tamperevisiiteillä on luvassa ainakin yhdet pikkujoulut, yhdet 200-vuotisjuhlat ja yksi Apulannan keikka!

Tästä oli mun viikonloppu tehty..

Harjoittelin vähän kameran käyttämistä, joten tämän postauksen kuvat on mun testailukuviani, eli eivät liity yhtään mihinkään. En ole vieläkään poistunut kotoa mihinkään niin mielenkiintoiseen paikkaan, että olisin ottanut kameran mukaan... Pitäisi varmaan mennä joskus ihan kuvauskävelylle! Lisäksi mulla ei ole kameralle mitään laukkua tai muuta suojapussukkaa enkä oikein raaskisi kuljettaa sitä ihan laukunpohjallakaan.. Pitäisi hommata sellainen laukku kameralle seuraavalla Tampere-käynnillä.

Saatiin miehen veljeltä ja hänen vaimoltaan viime jouluna lahjakortti kahteen valitsemaamme canvastauluun. Oltiin ihan niin tehokkaita että saatiin haluamamme kuvat valittua siihen noin kuukausi sitten... Viime viikonloppuna saatiin sitten noi taulut, ihania! Halusimme siis meidän molempien 1-vuotiskuvat mustavalkoisina tauluina. Tässä siis (yllättäen) mun tauluni, miehen taulusta en laita tänne kuvaa, kun en jaksa kysellä lupaa siihen.

Eilen me syötiin ruuaksi uunibataattia, kastiketta ja kalapuikkoja. Helppoa ja hyvää, vaikkei ehkä kaikkein terveellisimmästä päästä. Tulin ajatelleeksi kuvan ottamista vasta sitten, kun ruoka oli jo syöty ja kaksi bataatinpuolikasta oli enää jäljellä...

Sain tällaisen joskus äidiltä tuliaiseksi jostakin. Lähinnä kuvan takia, 

mutta kuulemma myös siksi että tekstikin kuvaa mua.. :D

Tänään mun pitäisi vielä tehdä koulujuttuja, suunnitella ainakin yksi tuokio loppuun huomiseen harjoitteluun. Koko ensi viikko ja sitä seuraavakin menevät vielä harjoittelussa. En tiedä onko mulla vain kaamosväsymystä vai olenko ihan uupunut harjoittelusta vai molempia, mutta mikään uni ei ole tuntunut tällä viikolla riittävän. Toivoisin että tulisi jo lunta, pimeys vähän hellittäisi eikä ulkona muutenkaan olisi enää niin harmaata! Nyt menen kuitenkin setvimään myymättömiä kirpparikamoja, jotka ovat varmaan pari kuukautta olleet auton peräkontissa sen jälkeen, kun tyhjensin kirpparipöydän.. Olen tosiaan niin tehokas! :D

Neulomuksia

Erittäin väsynyt opiskelija täällä! Harjoittelu tosiaan alkoi maanantaina ja olen aivan rättipuhkipoikki. Paljon uusia ihmisiä ja opeteltavia nimiä, tutustumista ja ihmettelyä, tuokioiden ja koko jakson suunnittelua plus noin tuhat muuta koulujuttua odottaa tekijäänsä... Avaan ihan pian tenttikirjan, mutta ensin kerron vähän mun mummoiluharrastuksesta!

Olen muutaman vuoden tehnyt vähäsen käsitöitä. Jokunen vuosi sitten keksin, että haluan opetella neulomaan villasukat. En edes tiedä että mistä sen keksin, mutta idean saatuani pistin neuloen! Etsin netistä ohjeita ja yrityksen ja erehdyksen kautta ensimmäiset villasukkani valmistuivat. Ne taisivat muistaakseni mennä joululahjaksi parhaalle ystävälleni. Sen jälkeen tein muutamia villasukkia, kunnes laajensin repertuaariani lapasiin ja kuteista virkkaamiseen. Yleensä neulon lähinnä silloin, kun on tylsää. Vielä en ole niin kehittynyt että voisin neuloa samalla kun katson telkkaria, ehkä se voisi olla seuraava etappi. :D

Yhdet ensimmäisistä villasukistani, hieman jo nukkaiset

Neulomukseni ja muut käsityöni eivät ole ehkä maailman kauneimpia, mutta niiden tekeminen on hauskaa. Lisäksi käsityöt ovat mielestäni kivoja lahjoja! Netistä löytää vaikka minkälaista inspistä ja ideaa, ja eritoten niitä ohjeita. Virkkaustaitoni olivat ennen aivan hukassa, enkä muistanut yhtään että miten se homma toimikaan. Netistä löysin paljon ohjeita, ja yhdessä illassa olinkin jo virkannut matonkuteista korin..

Matonkuteista virkattu kori kaukosäätimille ja muulle sohvapöytäkrääsälle

Nyt mulla on työn alla vauvanpeitto. Ehdottomasti isoin ja suuritöisin tekeleeni tähän mennessä. Ohje tähänkin on netistä löydetty. Keskenhän tuo vielä on, ja pahasti, mutta mulla on tässä joulun tienoille asti aikaa saattaa tämäkin loppuun.. :)

Pikakelaus

Huh mikä viikko! Päivät on vilissyt silmissä, on ollut proseminaaritapaamista, "lavatansseja" ja vieraita! Meillä olivat siis miehen veli, hänen vaimonsa ja heidän ihana koiransa. Tulivat perjantaina ja lähtivät nyt sunnuntaina. Söimme hyvin, pelailimme, kävimme vesisateessa kierroksella vanhassa Raumassa ja lenkkeilimme koiran kanssa. On aina niin kivaa kun joku jaksaa tänne meille ajella ja kerrankin ehtii ihan vain olla keskenään.

Ruokapuoleen panostin aika vähän itse, koska söimme pikaruokaa ja teimme toisena iltana itse pizzaa. Se on ollut meillä vähän niinkuin traditiona, kun ovat muutaman kerran meillä käyneet. Sen verran kuitenkin tein itse, että leivoin meille porkkanakakun. Neljään pekkaan saimme tuhottua sen kokonaan viikonlopun aikana. Oli aikas hyvää vaikka itse sanonkin!

Sen enempää mulla ei oikeestaan ole asiaa, saati kuvia. Miehen veljen vaimo näytti mulle hieman noita mun kameran säätöjä, joten josko nyt pääsisin vähän jotain kuvailemaankin! Huomenna mulla alkaa harjoittelu, että saa nyt nähdä koska sitten kunnolla ehtisi. On ollut tässä vähän haipakkaa!

Ps. Pääsin läpi siitä kurssista, josta stressasin! Ensin en saanut siitä tuloksia ollenkaan, koska tenttivastaukseni olivat hukkuneet, mutta ne löytyivät ja sain koko kurssista vitosen! Oon niin ihmeissäni ja aika ylpeäkin, koko tutkinnon vaikeimmasta kurssista sain parhaan arvosanan jonka voi saada!

Kuura

Eilinen ja tämä päivä menivät ihan hujauksessa ohi, vaikkei tapahtunut oikein mitään arjesta poikkeavaa. Eilen aamulla kun hieman ennen kymmentä tepastelin tuon parin sadan metrin matkan yliopistolle, oli pakko pysähtyä hetkeksi. Maassa oli vielä kymmeneltäkin aamulla niin ihana kuura, ja varsinkin pensaiden lehdet näyttivät ihanilta. Viileä ilma nipisteli nenää ja poskia, ja ilma tuoksui ihan erilaiselta syksyn jäljiltä, enteili talvea. Kuura on mun mielestä yksi kauneimmista suomen kielen sanoista, samoin kuin halla.

Vaikka viileys on ihanaa kesän jälkeen, pitäisi opetella nyt myös taas pukeutumaan sen mukaan! Mulla on joka syksy sama ongelma, kuvittelen, että jos pukeudun syksyllä liian lämpimästi, niin en pärjää millään talvella. Vaikka tietenkin pärjään! Ihan jo tulevan ammatinkin takia pitää opetella oikeasti pukeutumaan. Mikään ei ole inhottavampaa kuin palella ulkoillessa, joten on ehkä aika takoa se tähän kalloon, että sama juttu pätee myös työn ulkopuolella. Kesällä vaatteita on tietyn pisteen jälkeen vähän hankala vähentää, mutta palellessa vaatetta voi aina pistää lisää.

Eilen mulla oli yliopistolla vain harjoittelunohjaus, ja sen jälkeen en tehnyt oikeastaan mitään. Lopulta houkuttelin ystävän kahville mun kanssa, kun kotona kökkimiseen meni hermot. Tai no, eipä tuo ihanuus nyt juuri houkutteluja kaivannut! Menimme Cafe Saliin, tosi kiva paikka. Päätettiin myös että syödään siellä joskus salaatit, ne kun ovat kuulemma hyviä. Meidän entinen vakkarisalaattipaikka on lopettanut, joten olisi jo aikakin löytää uusi salaattipaikka!

Tänään mä olen ollut jotenkin ihan ihmeellisen väsynyt koko päivän. Jahkailin yliopistopäivän ja kauppareissun jälkeen vaikka kuinka pitkään että menenkö salille vai en. En osannut päättää tai arvioida, että piristynkö vai väsynkö siellä vain entisestään. Yritin olla menemättä sillä (kylläkin ihan aiheellisella) verukkeella, että muuten en kuitenkaan tee mitään koulujuttuja koko päivänä. Päätin kuitenkin mennä salille (koska se oli kuitenkin kivempi vaihtoehto kuin kouluhommat!), mutta piristyin vain ihan hiukan. Koko painojen nostelu muutenkin tuntui jotenkin niin tylsältä! Koska tämä ei lyhyen ajan sisään ollut ensimmäinen kerta, niin aloin miettiä pienen tauon pitämistä salilla käymisestä, ennen kuin alan suorastaan inhoamaan koko touhua!

Yleensä nautin kauheasti nimenomaan salitreenistä ja siitä, kun jaksaa tehdä aina vain isommilla painoilla. Nyt tosiaan on lyhyen ajan sisällä koko homma alkanut tuntua ihan tylsältä ja sinne salille on pitänyt vähän pakottaa itseään. Joskus toki itseään pitää vähän potkia sohvalta ylös liikkumaan, mutta se johtuu vain laiskuudesta, ainakin mun kohdalla. Nyt on kuitenkin ollut enemmän kyse tylsistymisestä, ja siitä että on semmoinen fiilis että koko painojen nostelu ei johda mihinkään. Päätin että voisin hetken aikaa keskittyä lenkkeilyyn, zumbaan ja muihin ryhmäliikuntatunteihin, josko se salikipinä sitten taas syttyisi. Tässä yhtenä päivänä haaveilin jopa crossfitistä, mikä ei todellakaan ole mulle niin sanotusti ominaista liikuntaa. Ehkä sitä joskus jopa kehtaisi mennä kokeilemaan, ähisemään ja puhisemaan sykkeet katossa yhtä punnerrusta! :D Ei vaan, voishan se olla kivaa! Mutta voi olla, että jo parin päivän salitauon jälkeen olen taas jo intoa puhkuen menossa salille!

Nyt siirryn sohvalle katsomaan Solsidania, ihan mahtava sarja muuten! Sitten menen varmaan jo nukkumaan, poikkeuksellisen aikaisin mulle, mutta olen niiiiin poikki! Saa nähdä kuinka ehdin loppuviikon aikana postailemaan, kouluhommien osalta pitäisi oikeasti jo alkaa heräilemään ja saamaan vaihteita silmään. Perjantaista sunnuntaihin meillä onkin sitten vieraita! Tosi kiva kun tänne meillekin joku joskus viitsii raahautua, me kun ollaan täällä vähän eristyksissä. Ajattelin leipoa elämäni ekaa kertaa porkkanakakkua, saas nähdä mitä siitä tulee. :)

Ruokaa!

Meillä syödään pääosin ihan tavallista kotiruokaa. Välillä toki ollaan laiskoja ja haetaan jotakin pikasafkaa, pääosin pyritään kuitenkin itsetehtyyn ruokaan. Me käydään kerran viikkoon tai kahteen kaupassa ja tehdään isot ostokset etukäteen tehdyn kauppalistan mukaan. Kuinka suunnitelmallista! Mutta näin me säästetään aikaa, rahaa ja pääkoppiamme. Mä ainakin inhoan kaupassa käymistä, kun kyseessä ovat omat ostokset! Kaverin kanssa kaupassa käydessä ei kyrsi yhtään niin paljon. :D Ehkä stressaan liikaa siitä että ostanko nyt oikean määrän, säilyvätkö ruuat kunnes ne syödään, ja toki myös siitä kuitin loppusummasta. En kuitenkaan ole valmis tinkimään ruuasta, sitä täytyy olla ja sen pitää olla hyvää!

Yleensä teen ruokaa sellaisen neljän hengen annoksen, eli me syödään yhtä ruokaa about kaksi kertaa. Ja nimenomaan minä teen meillä ruuat, koska tykkään siitä, kun mies taas ei kokkailusta välitä. Vastapainoksi pistän miehen usein tiskaamaan. Teen yleensä ihan perusruokia, koska en jaksa kuitenkaan ihan hirveästi käyttää ruuanlaittoon aikaa varsinkaan arkisin. Leipomuksia harrastan silloin kun innostun, en kovinkaan usein.

Eilen tein jauhelihakastiketta ja kylkeen pottuja

Eilisen iltapala, luonnonjogurttia ja kiiviä

Huomasin, että oon tänään harrastanut food preppausta melkein tiedostamattani. Food preppaushan on ruokien valmistelua päiviksi etukäteen, fitnessmaailmassa sitä vissiin harrastetaan enemmänkin. Tällä tavoin helpotetaan kiireistä arkea, kun kotiin tullessa ei tarvitse kuin nakata valmis annos lautaselle, lämmittää ja syödä se. Yleensä ruoat käsittääkseni valmistellaan koko viikoksi, mutta minä oon tehnyt tänään ruokaa ehkä noin neljäksi päiväksi. Mies oli jo viikolla pyytänyt, että leipoisin sämpylöitä.  Tänäaamuna sitten päätin niitä leipoa. Samalla keksin, että teen jauhelihapiirakan, joka mun oli pitänyt tehdä jo aiemmin ilta- ja välipaloiksi. Siinä hosuessani tajusin vielä, että jääkaapissa olevilla kanasuikaleilla on tänään viimeinen käyttöpäivä, joten nekin pitää tänään paistaa huomiselle valmiiksi.

Tässä vaiheessa keittiössä ei vielä ollut mikään paha kaaos...

Siinä puuhaillessani unohdin sämpylätaikinan turpoamaan aikas pitkäksi aikaa, ja ylihän se alkoi tulla! Ilmaahan tuo taikina suurimmaksi osaksi oli, joten kun vähän sitä tökin niin taikina laskeutui hieman. Kolme tuntia keittiössä häärättyäni olin (mukamas) valmis... Juu, olen hidas! Mutta tuloksena kolme pellillistä sämpylöitä ja jauhelihapiirakka! Kaksi sämpyläpellillistä meni suoraan pakkaseen, yhden pellillisen jätin seuraavien päivien aikana syötäväksi.

 

Sen kolmen tunnin jälkeen tiskit jäivät niille sijoilleen miehen huoleksi. Söin eilistä ruokaa ja maistoin jauhelihapiirakkaa, nukuin päikkärit ja lähdin salille tekemään jalkatreenin. 

 Ansaitusti salille!

Salilta kotiin tultuani muistin, että ne kanat jäivät paistamatta, joten ne ovat vielä tänään edessä. Niiden paistamisessa nyt ei onneksi kauaa mene, kun en tee niistä vielä ruokaa. Mutta tänään on tehty ruokaa aika pitkälle arkipäivien tarpeiksi! Pitäisi varmaan ottaa tavaksi tehdä kerran tai pari kertaa viikossa ruokia oikein iso satsi. Salaatteja mä oon aika laiska tekemään, leikkaan suoraan lautaselle esimerkiksi paprikaa jos jaksan. Jos tekisin salaatteja aina ison määrän kerrallaan, niin varmasti tulisi syötyä niitä enemmän. Salaatit ja muut olen yleensä korvannut sitten hedelmillä, vaikka nykyään nekin on kuulemma pahasta hedelmäsokerin takia... :D Mä kieltäydyn lähtemästä tähän ajattelumalliin, hedelmät on mulle ihan yhtä hyvä juttu kuin kasviksetkin.

Kirjoitin tämän postauksen täysin ajatuksenvirtana, joten pahoitteluni jos tuntuu että eihän tässä ole päätä eikä häntää! Millaisia ruoanlaittorutiineja teillä on? :)

Känkkäränkkä

Vaikka tän piti olla hyvänmielen blogi, niin tänään kyllä vähän kiukuttaa.. Kaikki lähti siitä, kun aamulla herätessäni totesin, että kahvipuruja oli jäljellä PUOLIKKAASEEN kahvikupilliseen. Ihan oma moka tietenkin, koska mä olen tässä taloudessa ainoa joka sitä kahvia edes juo. En edes ottanut kuvaa siitä säälittävästä kupillisesta, otti niin päähän! Yleensä juon aamuisin 2-3 kupillista kahvia, enkä ollut edes tajunnut kuinka tärkeää se mulle on, ennen kuin se kahvi sitten oli loppu. :D

Sen säälittävän puolikkaan kahvikupin jälkeen mua on sitten kiukuttanut aikalailla kaikki; kodin sekaisuus, tiskaamattomat tiskit ja auringonvalossa leijaileva pöly, vaikka just ollaan siivottu! Ja lisäksi mun piti lähteä lenkille rauhoittumaan, mutta ulkona näyttää siltä että ihan justiinsa alkaa sataa, ja sääennustekin lupasi räntää. Toki kai siellä räntäsateessa voisi lenkkeillä, mutta ei kiitos! Jos sää ei tästä lähde paranemaan niin menen sitten myöhemmin salille.

Lisäksi en oo tehnyt mitään niin kiinnostavaa, että olisin päässyt kuvailemaan mitään! Olen kyllä käynyt ulkona nyt parina iltana, mutta silloin en lähde kuvia ottamaan tai ylipäänsä ota kameraa mukaan. Tässä yksi ainoa kuva eiliseltä, puhelimella napattu.

Käytiin parin opiskelukaverin kanssa katsomassa leffa, ja sen jälkeen parilla. Aikas hurjaa! :D No, ehkä tässä joskus pääsee taas ihan kunnolla juhlimaan. Nyt menen päikkäreille, josko sitten olisi vähän parempi mieli ja pääsisi vaikka sinne lenkille! Muuten päivä meneekin tenttikirjan ja ruuanlaiton kanssa, lupasin miehellekin että leivottaisiin tänään sämpylöitä. Kotilauantai siis, tuskin mitään mullistavaa tapahtuu!

Eilisen Instagram-päikkärikuva!