Kyllä minä vielä valmistun!

The päivämäärä on päätetty. Jos kypsäri on 7.4, se tarkoittaa sitä, että kandin on oltava valmis melkein kuukautta ennen. Apua! Tässä vaiheessa vielä tuntuu, että oonkohan liioitellut koska toukokuunkin kypsäriin olisin ihan hyvin voinut mennä.. No, huhtikuussa menen ja piste! Ei kai se ihmettelemällä auta, vaan on alettava töihin.

Tällä hetkellä olo tuntuu vaan aika työllistetyltä, kun jäljellä on kaksi kurssia (joista toinen on ekstratyöläs vaikka onkin vain kirjatentti!) plus tuo kandi. Mulla tuppaa ainakin käymään niin, että kun on tarpeeksi työllistetty niin en kykene toimimaan enää ollenkaan. En tiedä mistä lähteä liikkeelle. Olen tehnyt itselleni aikataulun ja suunnitellut tekemiseni, mutta silti tuntuu vaikealta. Kandiin on kuitenkin ilmestynyt joitain sivuja kuitenkin tekstiä jo. Kyllä tämä tästä!

  

Vähän kandin lähdekirjallisuutta plus kuusi tenttikirjaa... Mun kandin aihe on supermielenkiintoinen, ja niin ovat nuo kaksi viimeistä kurssiakin. :)

Mun tuleva elämä huhti-toukokuusta eteenpäin on täysin auki. Yksi vaihtoehto on yllä. Aikamoinen hakurumba tuonnekin on (aineistokoe + ryhmähaastattelu + yksilöhaastattelu), mutta mua tämä ehdottomasti kiinnostaisi. Toisaalta taas olen aivan kypsä opiskeluihin ja haluaisin jo töihin. Yksi työmahdollisuus olisi EHKÄ tiedossa, mutta se tarkoittaisi sitten sitä, että olen neljä kuukautta yksin kotona, kun mies menee näillä näkymin Tampereelle kesäksi. Tuo kyseinen työmahdollisuus olisi kuitenkin sen verran pitkä pesti, että pärjäisin sillä siihen asti, että mies valmistuu ja muutamme takaisin kotimaisemiin.

Valintoja on maailma täynnä, eikä opiskelu tai työ kyseinen työmahdollisuus välttämättä olekaan sitten se lopputulos. :) Saa nähdä, miten käy! Toisaalta stressaavaa kun lähitulevaisuus on epävarmaa, mutta toisaalta ihan jännittävää, kun tietää että ainakaan ihan nykyisissä merkeissä en enää ensi syksynä yliopistolle kuitenkaan palaa (paitsi jos feilaan koko kevään enkä valmistukaan vielä :D).

Näihin tunnelmiin, mä lähden vielä lenkille ennen illan Putousta! :)

Kuulumisia ja ostoksia

Niin ne päivät vaan menee, arkisin olen päivät harjoittelussa ja illat teen koulujuttuja ja lepään. Viikonloppuna oli koko ajan jotain menoa, muun muassa ne 200v. -juhlat. Juhlittiin siis mun paappaa, joka täytti 90 vuotta, sekä kahta enoani jotka täyttivät 60 ja 50v.

Viikonloppuna ehdin myös nähdä parasta ystävääni. Askarreltiin joulukortteja ja syötiin jouluruokaa... :D Ystäväni oli hoksannut, että SPR:lle voi lähettää joulukortteja, ja SPR välittää ne yksinäisille ihmisille. Kampanjasta löytää varmaan googlettelemalla lisää tietoa. Tehtiin tosiaan sinne pari korttia, sekä parit kortit ihan omaan käyttöön. Ystävälläni oli valtava laatikollinen askartelurompetta, ja mehän pistettiin askarrellen!

Valmiita kortteja

Kotikotona harjoittelin liikkuvan kohteen kuvaamista. Otin siis koirani ja yritin istuttaa sitä kuviin. Blogger jostain syystä vääristää kuvia vaikka koneella ne näyttävät siltä kuin pitäisikin.. Tässä nyt vain pari kuvaa, jotka näyttävät bloggerissa oikeanlaisilta. Lisäksi Ozzyn olisi varmaan voinut harjata erikseen kuvaamista varten, raukkaparka näyttää kuvissa ihan takkuiselta vaikkei ole! Ei oo helppoa. :D

 

Sitten ostoksia. Perjantaina sain vihdoin ostettua laukun mun kameralle! Löysin tosi kivannäköisen Gollan kameralaukun, eikä hintakaan päätä huimannut.

 

Ja tänään löysin sitten ne talvitennarit! Lämpöiset saappaathan löysin jo, ja sitten oli löydettävä vielä lämpöiset tennarit talveksi. Kuten saappaidenkin, niin myös tennareiden kohdalla Rieker pelasti! Kookengästä löytyivät siis tällaiset:

 

Vuori on aitoa lampaanvillaa, joten kyllä luulisi että varpaat pysyvät lämpiminä! Ja lisäksi olen vissiin vihdoin kasvanut aikuiseksi, ja halusin kenkiini kunnolliset, pitävät ja kuvioidut pohjat, ja näissä kengissä oli sellaiset. Eikä näidenkään hinta ollut niin järkyttävä, kuin olisi ehkä voinut luulla. :)

Sellaisia kuulumisia, harjoittelu loppuu tällä viikolla ja pääsen taas kiinni normaalimpaan arkeen. Harjoittelut on aina jotenkin tosi raskaita, kun ensin pitää tsempata koko päivä (hieman enemmän kuin luennolla istuessa yleensä tsemppaa... :D), ja sitten kotona jatkaa mm. seuraavan päivän suunnittelulla ja lisäksi vielä harjoitteluun liittymättömillä koulujutuilla. Niiden lisäksi olisi kiva jaksaa käydä salilla ja kaupassakin ja hoitaa muutenkin kotia. Kyllä mä vaan odotan sitä että valmistuu ja pääsee oikeisiin töihin, ne ei sentään seuraa kotiin (ainakaan niin pahasti), kuin opiskelut! Sitä odotellessa siis... :)

Kotihiiren viikonloppu

Viikonloppu on täällä mennyt aika pitkälti koulujuttuja tehdessä ja löhöillessä, kotihiireillessä. Lisäksi musta on tullut Netflixin orja, siellä on vaikka mitä sarjoja ja leffoja katsottavaksi! Oonkin siis tenttikirjojen ohella tuijottanut yhtä ultimate-lempparisarjaani, Vampire Diariesia. Harmi kun Netflixissä on siitä vain kaksi kautta, vaikka muistaakseni nykyään jenkeissä taidetaan jo mennä kaudessa 5. Ei siis (taaskaan) mitään jännää kerrottavaa, kunhan pölisen! Nyt tässä kuussa me rampataankin sitten Tampereella lähes joka viikonloppu, eli mulla saattaa olla vähän jotain mielenkiintosempiakin juttuja tiedossa. Tamperevisiiteillä on luvassa ainakin yhdet pikkujoulut, yhdet 200-vuotisjuhlat ja yksi Apulannan keikka!

Tästä oli mun viikonloppu tehty..

Harjoittelin vähän kameran käyttämistä, joten tämän postauksen kuvat on mun testailukuviani, eli eivät liity yhtään mihinkään. En ole vieläkään poistunut kotoa mihinkään niin mielenkiintoiseen paikkaan, että olisin ottanut kameran mukaan... Pitäisi varmaan mennä joskus ihan kuvauskävelylle! Lisäksi mulla ei ole kameralle mitään laukkua tai muuta suojapussukkaa enkä oikein raaskisi kuljettaa sitä ihan laukunpohjallakaan.. Pitäisi hommata sellainen laukku kameralle seuraavalla Tampere-käynnillä.

Saatiin miehen veljeltä ja hänen vaimoltaan viime jouluna lahjakortti kahteen valitsemaamme canvastauluun. Oltiin ihan niin tehokkaita että saatiin haluamamme kuvat valittua siihen noin kuukausi sitten... Viime viikonloppuna saatiin sitten noi taulut, ihania! Halusimme siis meidän molempien 1-vuotiskuvat mustavalkoisina tauluina. Tässä siis (yllättäen) mun tauluni, miehen taulusta en laita tänne kuvaa, kun en jaksa kysellä lupaa siihen.

Eilen me syötiin ruuaksi uunibataattia, kastiketta ja kalapuikkoja. Helppoa ja hyvää, vaikkei ehkä kaikkein terveellisimmästä päästä. Tulin ajatelleeksi kuvan ottamista vasta sitten, kun ruoka oli jo syöty ja kaksi bataatinpuolikasta oli enää jäljellä...

Sain tällaisen joskus äidiltä tuliaiseksi jostakin. Lähinnä kuvan takia, 

mutta kuulemma myös siksi että tekstikin kuvaa mua.. :D

Tänään mun pitäisi vielä tehdä koulujuttuja, suunnitella ainakin yksi tuokio loppuun huomiseen harjoitteluun. Koko ensi viikko ja sitä seuraavakin menevät vielä harjoittelussa. En tiedä onko mulla vain kaamosväsymystä vai olenko ihan uupunut harjoittelusta vai molempia, mutta mikään uni ei ole tuntunut tällä viikolla riittävän. Toivoisin että tulisi jo lunta, pimeys vähän hellittäisi eikä ulkona muutenkaan olisi enää niin harmaata! Nyt menen kuitenkin setvimään myymättömiä kirpparikamoja, jotka ovat varmaan pari kuukautta olleet auton peräkontissa sen jälkeen, kun tyhjensin kirpparipöydän.. Olen tosiaan niin tehokas! :D

Mitä opiskelen ja miksi

Ajattelin kirjoitella mun opiskeluista ja mun tulevasta alasta. En ainakaan tällä erää kerro mitään omista opiskelutavoistani, vaan kerron yleisesti että miksi ja miten olen oman alani valinnut. Olen miettinyt tätä opiskelua ja mun alaa normaalia enemmän nyt kun olen vihdoin tajunnut, että tosiaankin valmistun tänä vuonna. Jos kaikki menee siis hyvin! Aion jättää opinnot ainakin tältä erää tähän kandivaiheeseen, koska saan sillä pätevyyden. Luen maisteriksi tai miksi ikinä haluankaan, sitten myöhemmin, jos alkaa tuntua siltä että haluan niin tehdä. Pääaineenani luen siis kasvatustiedettä lastentarhanopettajan tutkinto-ohjelmassa yliopistossa. Sivuaineenani aloitin tänä syksynä erityispedagogiikan opinnot.

 Google

Yläasteen jälkeen en edes oikeastaan harkinnut lukion ja ammattikoulun välillä, menin suoraan lukioon sitä sen kummemmin miettimättä. Tähän vaikutti varmasti paljon se, että molemmat vanhempanikin olivat lukion käyneet – ja varmaan vähän olettivat että minäkin teen niin, eikä ammattikoulujen esittelyissä ollut mitään mua kiinnostavaa alaa. Lukion valitsemalla taktikoin niin, että ainakin sen jälkeen voisin hakea helpommin opiskelemaan minne vain. Ajattelin saavani lukiosta myös lisäaikaa siihen, että päätän mikä minusta sitten isona tulee. No, siellä lukiossahan sitten paasattiin että kuinka iso merkitys ainevalinnoilla on jatko-opintojen kannalta. Minun piti alun perin opiskella psykologiaa enemmänkin, mutta suunnitelmat muuttuivat. Siitä psykasta nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi varmasti ollut paljon hyötyä nykyisessä koulutuksessani, vaikka olen kyllä pärjännyt hyvin ilmankin!

Google

Lukion aikana kuviksen opettaja tapasi "ennustaa" kaikille heidän tulevia ammattejaan. :D Minulle hän ennusti jotakin ihmisläheistä, ehkä psykologin ammattia. Ei mitään uutta infoa siis, koska sen verran kuitenkin tiesin, että en halua toimistotyötä tai muutakaan sellaista missä ei olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ajatus lastentarhanopettajaksi opiskelemisesta tuli lopulta aika tyhjästä. Joskus abivuoden aikana aloin vain miettimään lastentarhanopettajan ammattia, enkä vieläkään muista että mistä sen sain päähäni! Olen kyllä itse ollut päiväkotimuksu, mutta esimerkiksi minulla ei ole lähipiirissäni oikein ketään lto-tuttua. Lastenhoitajaakin ajattelin, mutta jostain syystä en halunnut lähteä enää ammattikouluun, koska silloin lukio olisi ollut niin sanotusti turha etappi. Muutenkin tuntui, että nimenomaan lastentarhanopettajan pätevyys pedagogisine vastuineen ja eskariopen pätevyyksineen houkutteli enemmän. Asiaa muhiteltuani totesin, että kyllä tämä on nyt se, mitä oikeasti haluan tehdä! No, tuumasta toimeen ja toisella yrittämällä pääsin yliopistoon sisään.

 Google

Nyt kun viimeinen opiskeluvuosi on käynnissä, en malttaisi enää millään odottaa että pääsen oikeasti töihin! Pidän lastentarhanopettajan ammatista erityisesti siksi, että se yhdistää lasten hoidon, kasvatuksen ja opetuksen. Saan olla osa erilaisten lasten elämää ja nähdä, kuinka he kehittyvät. Toiminta on suunniteltua, mutta silti jokainen päivä on erilainen. Päiväkodeissa ei todellakaan "vain" leikitä, vaikka leikki on tietenkin erittäin tärkeä osa lasten kehitystä. :) Saan jakaa lasten kanssa arjen suuret ja pienet ilot, pyyhkiä kyyneleet ja puuhailla vaikka mitä kivaa! Tottakai tulevassa työssäni ovat myös ne omat varjopuolensa, mutta niinhän jokaisessa on. Kuulostaa ehkä aika naiivilta, vielä opiskelevan touhotukselta. Tämä ala on kuitenkin se, mitä oikeasti haluan tehdä. Mieleni saattaa toki muuttua vielä joskus, mutta siihen asti olen tyytyväisenä päiväkotimaailmassa!

Tämän postauksen kaikki kuvat ovat Googlesta.  
Kuvat haettu "saa käyttää uudelleen" asetuksella.

Stressipeikon terveiset

Eilen illalla päätimme ihanien ystävieni kanssa istuskella iltaa. Opiskelemme kaikki samaa alaa samassa ryhmässä ja kaikilla on siis myös huomenna se iso tentti. Stressinpurkuilta tuli siis tarpeeseen. Silloin tarvitaan tietty myös hyvät eväät ja sellaiset meillä myös oli! Itse tehtyä pizzaa, marjapaistosta, suklaakakkua, viinirypäleitä, valkkaria... Täytyy sanoa että tekee kipeää kun ähkyssä alkaa naurattaa..

Huomenna on tosiaan se iso tentti, ja sitten alkaa mun viikonloppu! Sitten on tänne bloginkin puolelle varmaan enemmän asiaa, kun mun päivät koostuu muustakin kuin tenttikirjoista ja stressi hellittää.. Oon niin hirveä stressaaja, että en ymmärrä miten mies mua kestää. Hypin jo ite itteni kanssa seinille, kärpäsistä tulee niin helposti härkäsiä. No, mutta huomenna taas helpottaa!

Viikonlopun missiona olisi ainakin löytää mulle talvikengät ihanan ystäväni kanssa, ja sen jälkeen mennään hänen ja puolisonsa tykö kuulemma tekemään ruokaa. Ihana nähdä tuota neitiä pitkästä aikaa, ollaan oltu parhaita ystäviä ala-asteelta lähtien ja lievästi sanottuna hioutuneita yhteen. :) Liian harvoin vaan nähdään nykyään, kun asumme eri paikkakunnilla. Sitten mun pitäisi nähdä myös toista neitiä ja hänen poikaansa. En ole häntäkään nähnyt pitkään aikaan, jännä nähdä millainen masu hänellä jo on! Joulun tienoilla pitäisi syntyä mulle kummityttö... Niin jänskää! :) Tietysti viikonloppuna pitäisi nähdä myös omaa perhettä ja miehenkin perhettä, mitenköhän sitä kaiken ehtii...

 Tämän päiväisiä rytkyjä :)

Me vietetiin miehen kanssa tänään meidän 4-vuotispäivää, mies oli tuonut mulle kukkia koulusta tullessaan.. :) Kuvaan en jaksanut oikein panostaa, yliopistolla oli pitkä päivä ja tämän kuvan ottamisen jälkeen nukahdin sohvalle, vaikka piti siihen tenttiin kerrata!

 

Illemmalla menimme syömään. Ihanaa ruokaa ja tekihän se ihan hyvää saada ajatukset välillä pois huomisesta. Huomenna tähän aikaan se on jo ohi ja voin keskittyä viikonloppuun. :)

Pilipalipäivä

Miehen kello alkoi torkuttaa aamulla siinä seitsemän pintaan, kun tuo oli lähdössä kouluun. Heräsin siinä sit itsekin ja uudelleennukahtamisyrityksistä (ihana sana! :D) huolimatta totesin, että nousen sit vissiin kanssa ylös. Päivän luento alkoi vasta puolilta päivin, olipahan aamulla paljon aikaa! Mihinkään kovin järkevään en sitä kyllä käyttänyt, väkersin aamuisen smoothiepostauksen ja koomailin kahvikupin kanssa lopun aikaa. Totesin tuossa omaa pärstääni kuvaillessani, että aika vaikeeta on tuo itsensä kuvaaminen! Kun ei tarkennu niin ei tarkennu. Ja varsinkin vielä, kun mulla ei oikein muuta kameraa ole kuin tuo puhelimen kamera. Ehkä olisi aika ostaa ihan oikea kamera?

Yhdentoista aikaan lähdin taasen yliopistolle lounaalle ja siitä sitten luennolle. Kurssin aiheena kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät, alkaa karmia jo pelkästä ajatuksestakin! Ehkäpä tuosta kurssista on kandiin jotakin hyötyä, vaikka muuten aihe ei kyllä kiinnosta juuri ollenkaan. Tutkimuksen teko kun on niin kaukana siitä, mihin valmistun ja mitä oikeasti tulen tekemään. No, välttämätön paha tuo kurssi. Tulin kahden aikaan luennolta kotiin ja päätin keittää itselleni kahvit. Ensimmäiset kahvit näyttivät tältä:

Totesin sitten, että ehkä ne purut olisi myös kannattanut laittaa, ei pelkkää vettä! Seuraavat kahvit onnistuivatkin sitten jo hieeeman paremmin.

 Tämä kuvahan ei liity millään lailla mihinkään, mutta kunhan räpsäsin!

Koska eilen en ukaaseistani huolimatta saanut sitä tenttikirjaa auki, niin tänään päätin korjata virheen. Kertasin edellisiä lukemisiani ja aloitin uuden tenttikirjan lukemisen. Myöhemmin söin miehen tekemää(!) tonnikalapastavuokaa. Lykkäsin miehelle reseptin naaman eteen ja totesin, että nyt on sun vuoro tehdä sapuskat. Toimi!

Illemmalla päätin lähteä salille ekaa kertaa flunssan jälkeen. Tein yläkropan, mutta reeneistäni ja liikunnoistani kirjoitan vaikka joskus toiste lisää. Yritin himmailla ja tehdä rauhassa, mutta niin sitä vaan innostuu kun aloittaa... :D Toivottavasti kroppa ei nyt tykännyt huonoa ja flunssa pysyy poissa!

Hihi, olen aina laiska ja vedän treenikuteet niskaan jo kotona. Sitten höntsyt ja huppari päälle ja salille!

 Loppuillan vietän rentoillen. Tsekkaan lemppariblogit läpi, katson töllöä ja ihan olen vaan!

Maanantai, taas saapuu aivan liian aikaisin kai...

 

Kuva ei kerro, että aamiaiseen kuului vielä noin saavillinen lisää kahvia...

Tänään on ollut vapaapäivä. Tai itseopiskelupäivä virallisesti, mutta vapaapäivästä tämä on tähän saakka mennyt! Aamulla lähinnä ihmettelin maailman menoa, selasin lemppariblogit läpi ja mietin että miten sitä saisi tsempattua itsensä taas lukemaan tenttiin. No, ei tähän mennessä ainakaan vielä yhtään mitenkään.. Tenttikirja jota tänään ajattelin aloitella, on varmasti ihan tosi mielenkiintoinen liittyen mun sivuaineeseeni. Jotenkin silti ajatus sen aloittamisesta ei nappaa yhtään, vaan keksin jatkuvasti "tärkeämpää" tekemistä. Varmaan ihan jokaiselle opiskelijalle tämä tehtävien vältteleminen on tuttua kauraa. Päivän ainoa varsinainen tekeminen tänään on tähän mennessä ollut se, kun kävin ystävän kanssa lounaalla ja pikaisella kahvilla yliopistolla. Ehkä illemmalla vielä käyn kaupassa, mutta muuten päivä kuluu kotona.

                                                                                                                              Lounaalle lähdössä

Lounaalta kotiin tullessa näin maassa ihan kirkkaan tumman punaisen vaahteranlehden, ihana! Kuvassa se näyttää kyllä paljon oranssimmalta. Olenkin aikamoinen syksyintoilija, aina ollut. Rakastan kyllä kaikkia vuodenaikoja ihan hirveästi, mun on oikeasti vähän vaikea ymmärtää ihmisiä jotka vihaa talvea sydämensä pohjasta (kuten isä!). Nimenomaan syksy on kuitenkin aina ollut mulle jotenkin se the juttu. On ihanaa, kun illat hieman pimenevät ja ulos mennessä nenää kipristää kun on niin viileä, ja saa kaivaa lapaset(!) varastosta. Puut ovat kauniin värisiä varsinkin silloin kun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Syksy on muutenkin mulle sellaista uudistumisen aikaa, tuntuu että syksyisin aloittaa kaiken taas puhtaalta pöydältä.

Mua hieman yli viikon kiusannut syyslenssu alkaa pikkuhiljaa hellittää ja mulla on älytön hinku liikkumaan! En uskalla vaan vielä mennä, koska viime kerralla kävi hieman ohrasesti.. Lähdin liian nopeasti salille flunssan jälkeen ja tein liian kovaa, kun hieman innostuin. Kappas vaan kun sainkin sillä sitten uusintakierroksen koko flunssasta. Vielä hieman köhin ja olen nuhainen, että kai tässä pitää malttaa vielä odotella muutama päivä. Mutta kun ei malttaisi! Jotenkin tuntuu, että pidän koko flunssaa tekosyynä liikkumattomuuteen, varsinkin kun olo on muuten todella hyvä pientä yskää ja nuhaa lukuunottamatta. Ehkä kuitenkin parempi vaan malttaa vielä, kunnes olen täysin terve. Kävelyillä olen kyllä miehen kanssa käynyt ja vähän venytellyt, mutta sen suurempia en ole tehnyt viikkoon. Liikkuminen on kyllä niin terapeuttista, siihen puran sekä ilot että ärsyyntymiset.

Eteiseen olen kerännyt saamiani kortteja, tämä piristää aina kun tulee kotiin tai tästä kävelee ohi!

 Eiköhän oheistekemiset ole nyt tehty ja on aika aloittaa lukeminen. Kuva on parin päivän takaa, mutta eipä tuo opiskeluasetelma tuosta ikinä mihinkään muutu! Kahvia, musiikkia, kirja ja läppäri muistiinpanojen tekemiseen.

Saattaa olla, että illemmalla vaihdan kirjan hieman toisenlaiseen... Niin ihana klassikko! Tullut katsottua sarjana ja leffana muutamaankin otteeseen. :)